tausta

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Nelli 13.2.2002 - 15.10.2013

Tänään jouduttiin isännän kans elämämme vaikeimman päätöksen eteen..
Rakas Nelli meni muutamasa päiväsä huonoon kuntoon, ei syöny ja jos söikin, niin oksensi.. Liikkuminen oli vaikeeta, välillä ihan mahdotonta.. Lopulta ei pysyny edes vesi sisällä, eikä jaksanu nousta ylös..
Huomisaamuna oli tarkotus mennä vielä lääkäriin, mut päivän mittaan vointi vaan huononi ja Nelli katto meitä apua pyytäen.
Eläinlääkäri tuli iltaseittemän jälkeen.
Istuin pihalla Nellin vieresä, Nellin pää sylisäni, iskä kuljeskeli pihalla ja kävi vielä rapsuttamasa.
Puol kahdeksalta Nelli nukahti mun sylisä ikuiseen uneen. <3
Ikävä on hirvee, tuska kamala, vaikka tiedetään, et ratkasu oli ainoo oikee.
Lääkärin tullesa Nelli kyl haukku - vaikkakaan ei enää niin ko ennen - muttei jaksanu edes nousta ylös.
Tarkkaa syytä ei tiedetä, mut ilmeisesti jotain sisältä petti.. syöpäkin yks mahdollisuus..
Nyt meiän rakkaalla on hyvä olla, enää ei satu mihinkään.. paitsi äiskän ja iskän sydämiin..
Muttei Nelli ollu enää oma ittensä.. se oli jo luovuttanu..
Lääkäri vei rakkaan ja toimittaa tuhkaukseen. Ens viikolla varmaan sit saadaan hakee Nelli takasin kotio.
 
 
Viime yönä räpsäsin pari kuvaa, muttei Nelliä enää kiinnostanu, kuten kuvistaki näkyy.. :'(

 
Mä olen nyt itkeny niin, etten tiedä mistä kyyneleitä riittää..
Nyt on kuitenki yritettävä nukkua, viikonloppuna pitäs kahvitella isännän neljäkymppisiä.. Valmistelut on tekemäti, eikä nyt mikään varsinainen juhlafiilis kyl ole.. :(
Elämä kuitenki jatkuu ja nyt voin olla varma, ettei rakas enää kärsi.
 
<3 Nelli <3
 
 



46 kommenttia:

  1. Mua rupesi itkettämään ihan hirveästi tää teksti. Tuli niin elävästi mieleen muisto lapsuudesta kun meidän koira piti 11-vuotiaana lopettaa. Samankaltainen tilanne kuin teidän Nellillä. Yhtenä aamuna ei enää noussut ylös. Lääkäri kutsuttiin paikalle, mutta piikki oli ainoa ratkaisu. Olin silloin yhdeksän ja tuntui ettei elämässä ole enää mitään mieltä.
    Tunnen ja tiedän tuskasi ja tunteesi otan osaa. <3 Mutta nyt Nelliin ei koske enään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan on samat fiilikset nyt.. tuntuu ettei täsä oo missään enää mitään mieltä. Sattuu niin, et tekis mieli repiä tukka päästä, eikä sitä varmaan edes tajuais..
      Mutta totta on, että enää ei koske ja tiedän et nyt Nellin on hyvä olla.

      Poista
  2. Lohtua sinulle virtuaalisesti! Mutta tärkeintä on, ettei nellin tarvi kärsiä, pääsi sinne sateenkaarisillalle. Se on aina yhtä kova päätösss päästää eläin tuskistaan, mutta se on vain tehtävä kun näkee ettei enään ole muuta mahdollisuutta. Onneksi elöimellä on oikeus päästä pois silloin, kun tuskat käy kovaksi.
    Voimahalaus sinne teille!

    VastaaPoista
  3. Voi kurja. :( Lemmikin poismeno on aina kova paikka. Onneksi Nellillä on nyt kaikki hyvin eikä ole enää kipuja.

    VastaaPoista
  4. Voimia teille molemmille♥♥♥
    Itse itkin kissaani monta viikoa aikoinaan.
    Silityksiä kisuleillesi:)

    VastaaPoista
  5. Itku tuli Tannillekin.. Omat muistot viime syksystä kun meidän Napero-kissa vaipui iki-uneen.. Me kans otettiin Napero Kotipellolle omenapuun alle nukkumaan viimeistä untansa ja istutin vielä paljon sipulikukkia perään.. Voimahaleja sulle sylin täydeltä, rakkaan eläimen menetys pysähdyttää aina..elämä kuitenkin jatkuu ja muistot Nellistä säilyy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :(
      Muistot säilyy ja tiedetään että nyt Nellin on hyvä olla.

      Poista
  6. Voi ei, täällä kyyneleet silmissä kirjottelen. tiedän tunteen, meillä oli vuosi sitten kesällä sama juttu. Jouduimme viemään 8 vuotiaan sakemannimme, rakkaan Riesan piikille kun peräpää petti. Se oli kyllä jotain niin kauheeta ettei sitä unohda koskaan ja vieläkin on kova ikävä. On se vaan niin, ettei koira ole vain lemmikki vaan ihan oikea perheen jäsen. Jaksua teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takapää rupes Nellilläki pettämään ja sitä oli niin hirvee kattoa.
      Kiitos! <3

      Poista
  7. voih..voimajaksuja sinne ja halirutistuksia <3

    VastaaPoista
  8. Se on vaikea päätös omistajalle aina, varsinkinkun pennusta kasvatat, kyyneleitä riittäää ja kaipausta pitkään. Voimia sinulle kaikesta huolimatta ja aina muistot jää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vauvasta Nelli meillä oli, paljon yhteisiä vuosia ja ihiania muistoja.
      Kiitos! <3

      Poista
  9. Suru on sanaton, voimia ja jaksamista!
    Päätös oli kuitenkin oikea, turhaa kärsimystä ei lemmikilleen kukaan toivo. Tiedän tuon tunteen, kun koira jo itsekin odottaa helpotusta - oma piikkipelkoinen koirani otti viimeisen piikkinsä levollisin mielin ja kiitollisen olisena, vanha ja väsynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kyl täsä on monta pientä asiaa tullu mieleen, jotka nyt tällä hetkellä jo tajuaa selviks merkeiks siitä, ettei rakas enää ollu entisellään..

      Poista
  10. Tiedän kuinka kamalaa on rakkaasta lemmikistä luopuminen. Täytyy ajatella, että nyt sen ei tarvitse kärsiä kipuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihania ko nua rakkaat otukset on, niin tää on kyl niin kamalaa. Ja raskasta ko pitää ite päättää..
      Toi on totta, nyt rakkaan on hyvä olla! <3

      Poista
  11. voima-halit sulle <3 koirasta luopuminen on aina vaikiaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Kotona on ollu koiria aina ja niistä luopuminen on ollu kamalaa.. Mut tää.. Nelli oli - on edelleen - meiän eka oma ja yhteinen lemmikki.. iskän ja äiskän vauva.. perheenjäsen.. Ja tää on vaan niin käsittämättömän vaikeeta tajuta, et Nelliä ei ihan oikeesti enää ole.. :'(

      Poista
  12. Voi :(
    Lämmin osanotto rakkaan lemmikin poimenonon johdosta. Tiedän niin nuo tunteet, olen kokenut ne itse 2005 kun oma lemmikkini oli päästettävä sateenkaarisillalle :( Voimia kovasti <3 sinulla on ihanat muistot Nellistä, joita kukaan ei voi sinulta pois viedä ja tiedät, että Nellin on nyt hyvä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :(
      Se on vaan.. jotenki niin vaikee tajuta.. Iskee yhtäkkiä tajuntaan, et se on oikeesti totta.. Enkä oikeesti tiedä miten selviän - tai kumpikaan meistä selviää - synttärikahvituksista kunnialla.. Joku kuitenki ottaa Nellin puheeks ja tiedän jo nyt, et sillon padot aukeaa..
      Tänään tultiin illalla kaupasta ja pihaan tullesa jo tuli itku, kun ei oma pieni olluka enää vastasa.. Niin kovin ittellemme vannotetaan, et päätös oli oikea (niin ko se oliki) mut silti sattuu niin paljon...

      Poista
  13. Olen surullinen teen puolesta! Jaksuja :)

    VastaaPoista
  14. Halauksia, koittakaa jaksaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiki! Pakko kai se on, vaikka - kuten isäntä sanoo - v*tuttaa niinko pientä oravaa.. ja ikävä on ihan hirvee.. välillä tulee mieleen, et oisko pitäny ja oisko voinu.. tehä jotain muuta.. vaikka kumminki tiedetään, ettei ois voinu.. La ja su tulee synttärivieraita ja silmät on ko kaks turnipsia..

      Poista
  15. Halauksia ja lämpöisiä ajatuksia. ♥

    VastaaPoista
  16. Voi surku! Voimahalaus sinulle!
    Laitan sinulle s-postia tulemaan, voitit arvonnassani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Ja kiva juttu, vähän iloa tähän kamalaan viikkoon! :)

      Poista
  17. Voi surkuus! Ystävästä luopuminen on aina yhtä tuskallista. Voimahalauksia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä se on ollu.. tuskallista ja ikävä on kova. :(

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi! :)