Hölpön pölpön muuttui suruksi

Ihana keväinen ilma ollu monena päivänä!

Aurinko paistellu päivät ja vielä iltasinki pilkottelee puiden takaa!

Kyllä se kevät sieltä tulee, piha on jo yhtä kuravelliä. x/

Kuistia siivoilin tiistaina  ja piti sitä jatkaa keskiviikkona taas auringon paistaisa, mutta se ei sitte luonannuka sillon..

Isäntä nähkääs ilmotti aamusella et he tuo tänään sen keittiön pöydän.. mää kysyin et mihin aikaan ja sain vastaukseks et *en tiä, soitan sit*. Pöh! Emmää voinu ruveta kuistia köljää ja levittelee romuja sinne tänne. Se olis kumminki heti soittanu et ovat kohta täällä.

Siirtelin sit ihan isännän kiusaks keittiösä tavaroita lootasta toiseen, kaapista toiseen..
Ja sain siinä sit jokusen tyhjänki lootan aikaseks, tosin ei ne kauaa tyhjänä pysy..

Mut meillä on ny sit uus keittiön pöytä.

Tai no.. uus ja uus.. Yhtä vanha ainaki ko mää, jossei vähä vanhempi.. mummulasta pyöree jatkettava aarre. :) Vie paljon vähemmän tilaa kuin se edellinen pitkä, mutta ton saa sit kuitenki tarvittaisa pitkäks.
***
Torstaina ja perjantaina piti maalailla ja siivoilla.. mut maalaamiseen oli sillä puolen pirttii viä liian kylmä (maalattavat siis autotallisa) ja torstaina rakas Pappani päätti mullistaa suunnitelmani ja samalla loppuelämäni.. kuin myös meidän kaikkien muiden.. :*(
Pappa kuoli 4.4.2013 yllättäen 80 vuotiaana.
Ei se ihan oo tainnu vielä mennä perille.. siis pääkoppaan.. ihan siis koko karmeudessaan..
Mutta sen verran kauniisti paisto aurinko tänään, että Pappa on perillä Mummun luona.
Ikävä on ihan hirvee, molempia, mutta nyt he on taas yhdesä kolmen vuoden tauon jälkeen, ja molemmilla on hyvä olla.
Jo rakkaan Mummun kohdalla omaksi kokemani värssy:

Anna anteeksi Pappa, kyyneleet nää,
ne rakkautta on ja ikävää.
Mutta tiedän, että aina mua
seuraat vaikken näe sua.

Mutta elämä jatkuu..
Eikä Pappa ja Mummu kumpikaan tahtois, että jään suruun rypemään. Enkä voikaan.
Molemmat ovat mielesä päivittäin ja kulkevat mukanani joka hetki.


Huh.. tämä postaushan oli luonnoksisa valmiiks kirjotettuna ***-merkkeihin asti.. vähä sanamuotoja vaan muuttelin päivien kohdalla ja jatkoin tuon lopun..
Että siksi toi alku on noin positiivisen kuulonen.
Pitkään mietin, kerronko ton suru-uutisen täällä, mutta se on niin iso osa mun elämää, etten voinu sitä poiskaan jättää. Pappa ja Mummu on olleet mulle kuin isä ja äiti.
Pitkä juttu, mutta tiivistettynä.. isäni kans oon kasvanu ja Mummu ja Pappa (isäni vanhemmat) olleet aina - syntymästä asti - iso osa jokapäivästä elämääni.
Ja ovat myös jatkosa.. eri tavalla vaan..
..kuten sanottu.. elämä jatkuu..


Jooh.. positiivisempiin asioihin.. pieni mainos.. Lisäsin kirppikselle pari uutta Muumi Seikkailu -astiaa.. kannattaa kurkata. :)