Nelli 13.2.2002 - 15.10.2013

Tänään jouduttiin isännän kans elämämme vaikeimman päätöksen eteen..

Rakas Nelli meni muutamasa päiväsä huonoon kuntoon, ei syöny ja jos söikin, niin oksensi.. Liikkuminen oli vaikeeta, välillä ihan mahdotonta.. Lopulta ei pysyny edes vesi sisällä, eikä jaksanu nousta ylös..

Huomisaamuna oli tarkotus mennä vielä lääkäriin, mut päivän mittaan vointi vaan huononi ja Nelli katto meitä apua pyytäen.

Eläinlääkäri tuli iltaseittemän jälkeen.

Istuin pihalla Nellin vieresä, Nellin pää sylisäni, iskä kuljeskeli pihalla ja kävi vielä rapsuttamasa.

Puol kahdeksalta Nelli nukahti mun sylisä ikuiseen uneen. <3

Ikävä on hirvee, tuska kamala, vaikka tiedetään, et ratkasu oli ainoo oikee.

Lääkärin tullesa Nelli kyl haukku - vaikkakaan ei enää niin ko ennen - muttei jaksanu edes nousta ylös.

Tarkkaa syytä ei tiedetä, mut ilmeisesti jotain sisältä petti.. syöpäkin yks mahdollisuus..

Nyt meiän rakkaalla on hyvä olla, enää ei satu mihinkään.. paitsi äiskän ja iskän sydämiin..

Muttei Nelli ollu enää oma ittensä.. se oli jo luovuttanu..

Lääkäri vei rakkaan ja toimittaa tuhkaukseen. Ens viikolla varmaan sit saadaan hakee Nelli takasin kotio.

 

 

Viime yönä räpsäsin pari kuvaa, muttei Nelliä enää kiinnostanu, kuten kuvistaki näkyy.. :'(

 

Mä olen nyt itkeny niin, etten tiedä mistä kyyneleitä riittää..

Nyt on kuitenki yritettävä nukkua, viikonloppuna pitäs kahvitella isännän neljäkymppisiä.. Valmistelut on tekemäti, eikä nyt mikään varsinainen juhlafiilis kyl ole.. :(

Elämä kuitenki jatkuu ja nyt voin olla varma, ettei rakas enää kärsi.

 

<3 Nelli <3