Makeaa herkkua ja perhosia 5-vuotiaalle

Täällä taas!

Ihan ekana toivottelen tervetulleeksi uudet vakkarikurkkijat, eli

T E R V E T U L O A

Carola , Alexandra ja Enkulin käsityöt !

Teitä on jo 63! Hurjaa! :)

 

 

9.4 täytti kummityttömme 5v.

Tänään sitte kahviteltiin.

Mää tein kaakun, mutta arvatkaas muistinko kuvata?

Anyone?

Joo.. oikein.. en muistanu..

Mut hyvää oli!

Pohjaksi tein kolme kääretorttupohjaa, kaks vaaleeta ja yhen suklaisen.. Vaalee pohjalle ja päälle, suklainen keskimmäiseks..

 

VAALEE POHJA

4 kananmunaa

1½dl sokeria

1½dl vehnäjauhoja

½dl perunajauhoja

2tl leivinjauhetta

 

SUKLAINEN POHJA

4 kananmunaa

1½dl sokeria

1dl kaakaojauhetta (ihan perus ouboi.. :P)

0,8dl vehnäjauhoja

0,4dl perunajauhoja

1tl leivinjauhetta

 

valmistusohje molemmille sama:

 

1. Vaahdota munat ja sokeri

2. Yhdistä loput keskenään ja lisää vaahtoon siivilän läpi.

3. Paista 225 asteesa 5-7min.

 

SUKLAATÄYTE

2½dl vispikermaa

130g valkosuklaata

100-200g maustamatonta tuorejuustoa, maun mukaan

 

1. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tuorejuusto

2. Sulata suklaa vesihauteesa ja lisää vaahto-tuorejuuston joukkoon

 

MARJATÄYTE

2,5dl flora vanillaa

150g maitorahkaa

maun mukaan vattuhilloo tai tuoreita vattuja

1dl vaniljakreemijauhetta

 

1. Vaahdota vanilla, lisää joukkoon rahka ja kreemijauhe ja lopuks marjat/hillo

 

Kostuta pohja appelsiinituoremehulla, ekaan väliin suklaatäyte ja toiseen marjatäyte.. Lopun marjatäytteen voit sitte syödä jälkkärinä, lisää halutesa toinen purkki maitorahkaa.

 

PÄÄLLE

2½dl flora vanillaa

500g maitorahkaa

 

Mää vaan sivelin ton päälisen silleen elävästi siihen päälle ja ripottelin päälle karkkeja.

 

 

 

No jooh.. ei mun pitäny tota tänne pistää, mut pistin ny sit kumminki.

Haitanneeko tua mittään..

 

Nii se kortti..

 

Ihan vaan röpöpintanen vaaleenvihree korttipohja johon suoraan sommittelin perhosia ja kukkia. Tekstin leimasin alakulmaan ja vasemmalle pala pinkkiä punchinellaa.

 

 

 



Maalisuti on heilunu..

..ei ny ihan just eilen.. eikä edes toissapäivänä..

Mutko vasta sain nää kuvattua..

 

Tämmösen tua ukko-kulta kiikutti kotio joku kerta.. Tosin sillon viä ton verkon tilalla oli tommosta samaa olkimattoo ko mitä tosa seuraavasa kuvasa näkkyy tua pääsä..

Ihan hirvee! Kamala! Enkä tajunnu, tai siis en tajua viäläkä, et mikä ton kehyksen idea tosa on..

Mut on se ny kahtaki kauniimpi (enkä jatka pappan sanoin, menee liian härskiks :D)..

Appiukolle tuan siis kiikutin ja pyysin, josko vois sen olkimatton heittä kuuseen ja laittaa verkkoo tilalle. Ja voihan se. Kiitokset sinne, mitä mää tekisinkä ilman tommosta appiukkoo. :)

 

Ni tämmönen se on nyt, ko mää vähä näytin sille maalisutia.. 

 

 

Tän hökötyksen isäntä toi samalla kertaa ton edellisen kans ja nää oli samaa sarjaa. Täsä oli kantena sitä samaa K A M A L A A olkimattoo semmosena ruloversiona. YÄK!

En tietenkä tajunnu kuvata sillon, se ny olis ihan liikaa vaadittu.

Mut tämänki kiikutin appiukolle ja esitin toiveen, josko taas sen olkihässäkän heittäs kuuseen ja tekis tämmösen saranallisen luukun tilalle, verkolla tietenki.. :)

Anoppi kyl vähä ihmetteli, et leiväthän vallan kuivahtaa ja näkkyy kaikki tuolta ko tommonen ovi..

No mutko mää en laita tänne leipää.. :P

 

Tämmönen se siis ennen treffejä maalisutin kans.. 

 

Ja tältä se näyttää nyt.. 

 

Nii.. ja meillä on siis tuolla leikkuulauta, leipäveitti, voiveitti, juustohöylä, ym. vastaavat tykötarpeet.. Ne on siä kissoilta suojasa, ko muuten ne käy nuolemasa höylät sun muut.. tai ainaki ne istuu niitten päällä... :D 

 

 

Leipiä varten on sitte ihan oma projektinsa tua.. se on vaan vähä viä vaiheesa, mut jospa senki lähipäivinä saisin valmiiks ja tänne asti..

 

 

 



Hölpön pölpön muuttui suruksi

Ihana keväinen ilma ollu monena päivänä!

Aurinko paistellu päivät ja vielä iltasinki pilkottelee puiden takaa!

Kyllä se kevät sieltä tulee, piha on jo yhtä kuravelliä. x/

Kuistia siivoilin tiistaina  ja piti sitä jatkaa keskiviikkona taas auringon paistaisa, mutta se ei sitte luonannuka sillon..

Isäntä nähkääs ilmotti aamusella et he tuo tänään sen keittiön pöydän.. mää kysyin et mihin aikaan ja sain vastaukseks et *en tiä, soitan sit*. Pöh! Emmää voinu ruveta kuistia köljää ja levittelee romuja sinne tänne. Se olis kumminki heti soittanu et ovat kohta täällä.

Siirtelin sit ihan isännän kiusaks keittiösä tavaroita lootasta toiseen, kaapista toiseen..
Ja sain siinä sit jokusen tyhjänki lootan aikaseks, tosin ei ne kauaa tyhjänä pysy..

Mut meillä on ny sit uus keittiön pöytä.

Tai no.. uus ja uus.. Yhtä vanha ainaki ko mää, jossei vähä vanhempi.. mummulasta pyöree jatkettava aarre. :) Vie paljon vähemmän tilaa kuin se edellinen pitkä, mutta ton saa sit kuitenki tarvittaisa pitkäks.
***
Torstaina ja perjantaina piti maalailla ja siivoilla.. mut maalaamiseen oli sillä puolen pirttii viä liian kylmä (maalattavat siis autotallisa) ja torstaina rakas Pappani päätti mullistaa suunnitelmani ja samalla loppuelämäni.. kuin myös meidän kaikkien muiden.. :*(
Pappa kuoli 4.4.2013 yllättäen 80 vuotiaana.
Ei se ihan oo tainnu vielä mennä perille.. siis pääkoppaan.. ihan siis koko karmeudessaan..
Mutta sen verran kauniisti paisto aurinko tänään, että Pappa on perillä Mummun luona.
Ikävä on ihan hirvee, molempia, mutta nyt he on taas yhdesä kolmen vuoden tauon jälkeen, ja molemmilla on hyvä olla.
Jo rakkaan Mummun kohdalla omaksi kokemani värssy:

Anna anteeksi Pappa, kyyneleet nää,
ne rakkautta on ja ikävää.
Mutta tiedän, että aina mua
seuraat vaikken näe sua.

Mutta elämä jatkuu..
Eikä Pappa ja Mummu kumpikaan tahtois, että jään suruun rypemään. Enkä voikaan.
Molemmat ovat mielesä päivittäin ja kulkevat mukanani joka hetki.


Huh.. tämä postaushan oli luonnoksisa valmiiks kirjotettuna ***-merkkeihin asti.. vähä sanamuotoja vaan muuttelin päivien kohdalla ja jatkoin tuon lopun..
Että siksi toi alku on noin positiivisen kuulonen.
Pitkään mietin, kerronko ton suru-uutisen täällä, mutta se on niin iso osa mun elämää, etten voinu sitä poiskaan jättää. Pappa ja Mummu on olleet mulle kuin isä ja äiti.
Pitkä juttu, mutta tiivistettynä.. isäni kans oon kasvanu ja Mummu ja Pappa (isäni vanhemmat) olleet aina - syntymästä asti - iso osa jokapäivästä elämääni.
Ja ovat myös jatkosa.. eri tavalla vaan..
..kuten sanottu.. elämä jatkuu..


Jooh.. positiivisempiin asioihin.. pieni mainos.. Lisäsin kirppikselle pari uutta Muumi Seikkailu -astiaa.. kannattaa kurkata. :)



Perhosia, perhosia..

Kaks onnittelukorttia piti tehdä 70v naiselle.

Kevään kynnyksellä nua perhoset houkutteli niin kovasti,

että niitä päädyin korttiin laittamaan oikein useemman.

 

Hyvin yksinkertanen kortti. Taustapaperiin leimasin suoraan tekstin

ja kiinnitin perhoset. Valkosen kiekurakukan stanssasin, sottasin vähä kimaltavalla lumiaineella ja lisäsin muutaman ruusun.

Taustapaperi oli niin kaunis, etten halunnu sitä kauheesti peittää.

 

Perhoset on kiinni vaan vartalostaan, eli ovat kivasti  tosa, niinko lentoon lähdösä.

 

Toiseen korttiin laitoin pinkahtavan taustapaperin ja siihen leimasin 3x Onnea. 

 

Leimakuvan kiinnitin kartonkiin et tulee vähä vahvempi. Kuvan ympärille kiersin tommosen nauhan..

Sotkin ensin nauhan ja kuvan "saumaan" tota samaista kimaltelevaa lumiainetta..

Mutta jotain siittä vielä tuntu puuttuvan, ni lisäsin sitä lumiainetta myös kuvaan, jätin vaan ton keskellä olevan pääkukan sotkematta.

Kivasti tua muste kuultaa tuolta aineen alta ja vähä sekottuki tohon aineeseen.

Kimaltelu ei valitettavasti kuvisa erotu. :(

Kuvan kiinnitin korttiin kohoteipillä.

 

 

 



Kaikkee sitä pöhkön mieli tekkee.. :D

Ihan ekana tervetuloa uudet vakkarikurkkijani Cheri ja Korttikeiju !

Teitä on jo huimat 60!!

Ja 6000 lähtenee kurkkauksisa.. huh..

Nii.. ja 6kk ikää kohta blogilla.

Mistä näitä kutosia oikein puskee??

Arvontaaki oon jo vähä suunnitellu.. että semmostaki sit varmaan lähiaikoina tulosa..

 

Mutta nii.. asiaan..

Näitä puski kans.. ei kuutta, vaan neljätoista!

 

Vanhoja perunalaatikoita!

Noita ihania turkooseja on kaheksan ja muita sit seittemän.

Enhän mää noita kaikkia itte tarvii.. kai... ehkä.. :P

Mut kertokaas joku, et mitä tommoset maksaa?

Saatan jopa harkita luopuvani osasta.. ehkä.. :D

Jos maltan....