Saima - meen mamma

2004 keväällä oltiin hakemasa äiten miehelle kissanpentua synttärilahjaks.

Meillä oli ittellä sillon yks kissa, Manta (joka sitte katos ko tuhka tuuleen 28.10.2004)

Siä pentuja kattomasa ko oltiin, ni oltiin jo kattottu se lahjakissa ja mun tykö lyllersi pieni harmaa pentu. Hetken se siinä katteli ja nukahti mun syliin. <3

Mää olin niin rakastunu ja sit alko se isännän ympäri puhuminen!

Sain ko sainki tahtoni läpi ja vihdoin lähdettiin vauvaa hakemaan kotio.

Matkalla pyöriteltiin nimiä.. ääneen siinä mietin, et ko se on harmaa.. harmajainen kisu... harmaja.. Saima Harmaja.. SAIMA!

Se oli sitä myöten selvä, neiti sai nimekseen Saima. :)

 

Saimastaki kyl takuuvarmasti on kuvia pentuajaltaki, mut ne on kans tua viä jossain..

 

 

Saima on näistä meen nykysistä kisuista ekana meille tullu. Alkuun Saimaki oli ulkona, mut oikeestaan sit siinä vaiheesa ko mamma sai ekat pennut, eli äitienpäivänä 8.5.2005 ni hän jäi vallan sisällä. Me oltiin sillon äitienpäivänä lähdösä anoppilaan, ko huomasin et Saiman synnytys alkaa. Sit vaan soitettiin, et kattellaan josain vaiheesa, mut meillä ny synnytetään.. :D

Meillä oli sillon myös jo Paavo joten linnottauduin Saiman kans vessaan et hän saa rauhasa synnyttää.

Mää olin innokkaana apurina, mut Saima selvis hienosti urakastaan! Ja mää heräsin josain vaiheesa keskellä yötä vessan laatteelta.. olin nukahtanu sinne ko jäin vartoomaan et viäkö niitä pentuja tulee. :D Ei tullu, siihen kuuteen jäi. Kerttu, Untamo ja Osku on meillä ja Tahvo on isännän siskolla. Nasu ja Viivi menivät kaverille, mut hän joutu allergian takia niistä sit luopumaan.

 

Saima tykkää lämpimästä ja makkaaki mielellään puuhellan päällä.

Heti ko se sen verran jäähtyy et siihen pystyy menemään ni se kiipee eka tonne reunalle ja sit hivuttautuu keskemmälle sitä mukkaa ko pystyy..

 

*mitäs siihen nii liki tuut?* 

 

*Venyttelen ja kiemurtelen täsä lämpimällä levyllä*

 

Vaikka Saima onki lauman mamma ja 9v ikänen, ni hän on tosi leikkisä! Raapimapuu saa kyytiä.. 

 

*Täh? Kai määki ny välillä saan leikkii?*

 

*No onks tää ny sit parempi ja mun ikäselle sopivampaa?* 

 

*Täälä on sopivan lämmin heti lämmityksen jälkeen..* 

 

2006 Saima sit pyöräytti viä yllätyspennut - 3 kpl. Osku ja Untamo oli leikattu eikä Saima päässy ulos.. Kukaan vaan ei kertonu, et poikakissojen varoaika leikkauksen jälkeen saattaa olla 2-3vko.. x/

Yhtenä päivänä vaan otin Saiman syliin ja nostin sen kainaloista seisoma-asentoon.. kattelin hetken ja kysyin isännältä, et miltä tää kissa sun mielestä näyttää.. "Tiineeltä" tuli vastaus samantien ja totesin että niin munki mielestäni.. :D

 

Saimaa ja Kerttua ei ollu tarkotus leikata, mut vuosien mittaan ko Osku jäi kans vallan sisälle ni yhteenotot alko olla aika hurjia. Osku paino karkuun ja piilotteli millon misäki ko Saima anto sille huutia. Siihen autto kyl ns. e-pillerit, mut ei me haluttu niitäkä vallan noille murusille syöttää, joten päätettiin kiikuttaa myös Saima ja Kerttu leikkuriin.

Saima jouduttiinki leikkaamaan kahdesti, ko ekalla kertaa oli jääny hitunen jottain hormooniainesta viä ja agressiivisuus Oskua kohtaan jatku.

Nyt sitä ei juurika enää oo. Toki joskus ottavat yhteen, mut se rauhottuu nopeesti.

Muita uroksia kohtaan tämmöstä ei oo ollu, et se on kohdistunu ainoostaan Oskuun. Liekö johtuu siittä, et Osku on vallan sisällä noitten akkojen kans vai onko Osku vaan hännättömänä niin helppo höykytettävä..

 

23.4.2014 Saima täyttää 10v!

 

 

 

Saima on kyl ihan tyypillinen äiti! Aina putsaamasa jotakuta noista muista! 

 

Saima ko tullee sylliin, ni se kiipee sillai, et etutassut ja pää on olkapäällä. Siinä se sit on niinko röyhtäytettävä vauva. :D

Ja jos johonki jää sukka tai tumppu tai vastaava ni ei mee kauaa ko Saima kulkee se suusa ympäri pirttiä ja ronisee. Sit sillä vähä leikitään ja taas kuskataan ympäriinsä.

Meillä ei siis pesukone hukkaa sukkia, sen tekkee Saima. :D

 

 

Tervetulleeks toivottelen 102. nurkasa nököttäjän Pilviraitin Marjaanan :)

 

 

 

 

 



Unikkotunnustus

Sain jo aikaa sitte Vilimarikalta tunnustuksen, mut ny vasta saan aikaseks jakaa tän etiäpäin. Johtuu ihan siittä, etten oo pystyny keskittyy ja miettii, kelle tän antasin etteenpäin.

 

Kiitos kaunis Vilimarika, olen oikein otettu ja mielissäni tästä huomionosoituksesta! :)

 

 

10 blogille tää siis pitäs jakaa eteenpäin ja siinä sitä oliki pähkäilemistä..

Olen jotain tunnustuksia jo aiemmin jakanu ja sit täytyy vähä pähkäillä, ettei tulis kauheesti samoja muistettua..

Nyt kyl tunnustan, etten pahemmin sit miettiny, et onko ko. blogi saanu tän jo joltain muulta aiemmin..

 

Seuraaville seuraamilleni blogeille haluan tämän tunnustuksen jakaa:

Willa Sukka

Mamma Ankka

Pilviraitti

Romuaarteeni

Villa Emma

Villa Wallin

Sulaa suklaata kaatuneita kahveja

Pauline's

Kapteenilla

Onnenapiloita

 

Ois ollu paljon paljon muitaki, jotka tän ois ansainnu.. ja totta puhuen parisa huomasin heti, et olivat tän jo saaneet, ni sit en sinne laittanu uusiks heti perään..

 

 

*muoks* Sain tän samaisen tunnustuksen  myös TaRalta :)

Kiitos kaunis! :)

 



Vaahtoavia hetkiä - Mutkutti :)

Sain tilaisuuden tehdä yhteistyötä ihanaisen Mutkutin kanssa.

Sain esittää toiveita paketin sisällöstä ja tää *KLIK KLIK* kahvi-palasaipoo oli se, mikä kovasti kiinnosti. Lisäks kerroin, et varsinki näin talvella mun kädet on tosi kuivat ja halkeilee tosta päältä, et jos jotaki semmosta kuiville käsille passelia saipoota pääsis testaamaan.

 

Ja tämmönen kaunokainen löyty meen postilootasta maanantaina..

Ihan tuli joulu jo mieleen! :)

 

..ja ko avasin, ni löyty lissää joulunpunasta.. 

 

Hyvin pakatut palasaipoot ja lisukkeet.. tuntuu jo mieto tuoksu nenään.. 

 

Täsä kaikki viä kuplista poistettuna..

Tua Saiput-pussukka on kyl kätevä! Sen kans onnistus peseytyminenki, mut sitä en viä oo kokkeillu.

Laitoin sen pussukan kylppärisä roikkumaan ja säilytän saipoon siinä. Helppo ottaa ja pyssyy siistinä. 

 

Täsä vaiheesa täytyy myöntää, et en ois näistä pelkän tuoksun perusteella varmaan osannu sannoo, et mikä on mikäki. Tuoksu oli noin kuivana tosi mieto ja ko en mikkään tuoksuexpertti oo ni en ois tunnistanu..  

 

Mut ko kastelee ja käyttää, ni ihana mieto tuoksu tulee ja jo ihan tunnistettava!

Tää on se kahvisaipoo ja tän mää jätin keittiöön. Tykkään kovasti tuoksusta. 

 

Tommonen vanha kalan mallinen lasilautanen pääsi saipooalustaks.. 

 

Kuten kuvasta näkkyy, ni ihan reilun kokonen tua saipoo on, ei mikkää pikkuklisu! 

 

..ja vaahtoo ihanasti! Ei liikaa, vaan just sillai sopivasti. :) 

 

Kattokaa ny kuin kaunis saipoo!

Tää on Vesmellooni  ja tän vein kylppäriin siihen Saiput-pussukkaan. Täsä on mun mielestä ihana tuoksu, voimakkaampi ko noisa muisa, muttei mikkään liian voimakas.

Ensivaikutelma on hyvä, kerron lissää sit ko saan vähä enemmän käyttökokemusta!

 

Vessaan vein Hunajaiseni -saipoon ja alustaks Luffa-kiekon. Meen on allas tommone tason päälle asennettu eikä siinä oo kauheesti tota tilaa...

 

Toi luffa ja saipoo sen päällä toimii loistavasti! Mahtuu hyvin tohon pieneen tilaan ja pysyy siistinä.

Saipoo kuivuu hyvin eikä lillu missään vetesä, ja näin ollen ei suttaa!

Isäntäki tykästy tähän heti ja käski kiikuttaa pumppupullon huitsin nevadaan tosta hanan toiselta puolelta.. :D 

 

 

Ensivaikutelma kaikista on positiivinen, käyttökokemuksista kertoilen sit josain vaiheesa, ko ny käytän ja tutustun.

Nää kaikkihan käy koko vartalolle!

Tää Aavistus mulla on sit viä neljäntenä, mut sitä en viä oo ottanu käyttöön ko noita vesipisteitä on vaan tua kolme.. Mut otan ton josain vaiheesa varmaan suihkuun toiseks ni pääsen sitäki kokkeileen ja kertomaan miltä se vaikuttaa. Sehän käy meinaan myös shampooks!

 

Mulla on ilo saada jakaa teille alekoodi, jolla saatte 15% alennusta ostoskorin loppusummasta!

Tua kaupasahan on paljo muutaki ko nää saipoot, esimerkiks pipoja!

Ihan mahtava tilaisuus siis tilata täydennystä pukinkonttiin!

Koodi on voimasa 30.11 saakka!

Koodi: MIINUS15

 

 



Nelli

Joku jossain vaiheesa toivoi, että tekisin postaukset meen mussukoista.

Aluillaan näitä on ollu kaikki seittemän jo pidemmän aikaa ja aina sit lissäilen jottain ko tullee mieleen.

No nyt pääsee eka eetteriin..

 

Itseoikeutetusti nää postaukset alottaa tietenki Nelli.

Tän teko ei totta vie oo ollu helppoo! Itkua, kyyneleitä, ikävää, mut myös iloa ja naurua.

Etin valokuva-albumeista Nellin vanhoja kuvia. Täsä postauksesa on ihan ekojen kuukausien kuvia ja sit näitä viimesimpien kuukausien, joista osa on täällä jo ehkä kerenny ollaki.

Toki tosa välisäki on rakasta kuvattu, mut ne kuvat on tua jossain kätköisä levyillä, enkä niitä ny tähän hätään löytäny..

Varotuksen sana, täsä postauksesa on PALJON kuvia! :D

 

 

Nelli löyty meille oikeestaan vähä vahinkosa. Oli ollu puhetta koiran ottamisesta, mutta mitään varsinaista suunnitelmaa ja etsintää ei sen suhteen viä tehty.

Mut sit nähtiin paikallislehdesä ilmotus, että annetaan sekarotusia koiranpentuja.

Soitettiin ja kyseltiin.. ja kävi ilmi et nää pennut oli meen sillosen kotikaupungin naapurikaupunkisa. Mun äite asu (asuu edelleen) siä ja soitin sille, jotta tunteeko näitä ko. ihmisiä joilla pennut on ja tuntihan se, itteasiasa hyvinki.

Lähdettiin ajelee sillä mielellä, et kolmestaan palataan kotio. Matkalla mietittiin mussukalle nimeä. Tiedettiin jo mennesä, et siä ois kuulema meille sopiva tytteli, ko on kuulema tosi kiltti ja rauhallinen. :)

Mää ehdotin nimeks Elliä, mut isäntä torppas sen, ko kaverinsa äiti on Elli. :D Mää sanoin, et no entäs sit Nelli ja se passas isännälleki.

Sit ko mentiin pentuja kattoo ni siä se mussukka piilotteli pöydän alla, katto pää kallellaan, et mitähän porukkaa nua mahtaa olla.

Se oli selvä ensi hetkestä, tua ihanuus lähtis meidän matkaan. Ja nimiki oli valmiina, vaikka siä hakupaikasa käviki ilmi, et ko. perheesä on pikkunen tyttö, joka on myös nimeltään Nelli. :)

Mut me asuttiin naapurikaupunkisa, ja aateltiin, ettei sen oo väliä ja Nellistä tuli Nelli, koska niin oli päätetty ja se nimi mussukalle sopi.

Sillonhan me ei tiedetty, et puolen vuoden päästä muutetaan tän Nellin kotipaikan "naapuriin", ihan mettän taa.. :)

Nellin emohan oli puhdas suomenajokoira ja isä seefferin ja lapukan sekotus :)
Ja Nelli oli kyl niin sulonen, toisaalta niin paljo seefferiä ulkomuodosa mut selkeesti myös ajokoiran piirteitä. <3

 

Täsä on pikkusen Nellin ekat hetket kotona, iskän sylisä <3

 

...ja omasa korisa..

 

 

Hetken hän oli tosiaan rauhallinen.. Mut vauhtiin päästyään sitä riitti sit ihan viimesiin hetkiin saakka. :)

 

Sohva on hyvä paikka pienen nukkua..

 

..vähä täytyy kattellaki välillä..

 

Pieni on saanu ison luun.. noista Nelli tykkäs aina!

 

Nellin tyypillinen nukkuma-asento.. :)

 

 

..ja aina tilaisuuden tullen iskän kyljesä kii.. <3

 

Kylppärin laattellaki oli joskus kiva makoilla..

 

*Alaleuan tungin paperitötterön sisään, muttei siä mittään herkkua ollu..*

 

..ja taas tyypillistä nukkuasentoo..

 

 

Lelu suusa iskää karkuun.. :D

 

*Löysin jonku roskan ja vien sen ny talteen..*

 

*Jaa mustako puhut vai? :)*

 

*Mulla on iso herkkuluu taas..*

 

Nalle viekusa, äiskän ja iskän varapetillä..

 

*Älä yritäkä estää, koitan iskältä ruinata makkaraa..*

 

*...sanon heippa..*

 

*..ja ko sillä on lissää ni tuppaan sylliin..* 

 

*..kyl se antaa ko mää nätisti pyydän..*

 

Taas varapetillä nukkumasa..

 

Iskän viekusa mein hääpäivää edeltävänä ehtoona ennen, ko muru vietiin hääpäivän ajaks hoitoon.. :)

 

*Mää pakkaan sylliin aina ko on tilaisuus*

 

*Millais mää ny tänne jouduin..*

 

Täsä on ekat päivät täsä talosa ja Nelli piti johonki saada kiinni, ni auton vetokoukkuun ja takaluukku auki ni pääsi sinne varjoon.. Neiti päätti sit aikansa kuluks pureskella sunnysta takaturvavyöt melkein poikki.. :D

 

Tyypillistä asentoo täsä uudesa kodisa.. 

 

*Ossaan mää nätistiki maata iskän viekusa* 

 

*..aina tota iskää tarttee vahtia..* 

 

 *...aina...*

 

*Ny mullon jo oikee koppi, ja piiitkä ketju et pääsen juoksentelee..* 

 

 

***tähän loppu skannatut kuvat...***

 

..mut ilmeet on aina vaan yhtä hellyttäviä.. <3

 

..ja tyypillinen nukkuasento edelleen, aikusenaki.. :) 

 

*lumi oli niin kiva temmeltää..* 

 

*Ja mää sain ihan uuden kopin..* 

 

Ja tää viimenen kuva, on yhä edelleen mun puhelimesa taustakuvana.. <3 

 

Kuten tosta alun kirjotuksesta saatoitte päätellä, Nellin hankinta ei maksanut mitään.. pennut annettiin ilmaseks. Mut Nelli ei ois voinu olla rakkaampi, ja tärkeempi, vaikka hän ois maksanu viis tonnia.

Nelli oli mein eka yhteinen lemmikki, mein eka vauva.

Nelli oli oikein sylivauva.. aina tilaisuuden tullen pakkas syliin, vaikkei yli 30kilon painosena nyt varsinaisesti sylikoiran kokonen olluka.. :D

 

Kuten blogiani seuranneet tietää, Nelli jouduttiin päästämään koirien taivaaseen 15.10.2013, 11 vuoden ja 8 kuukauden ikäsenä. Ikävä on edelleen kova, harva se päivä löydän itteni istumasta kyynel silmäkulmasa.

 

Nellin herkkulituskat oli kauniisa vanhasa pellipurkisa, jota en voinu kuvitellaka käyttäväni mihinkään muuhun, esim. kisujen herkkuihin tms.. Purkkiin olin dymolla nakuttanu tekstinki: Nellin lituskat <3

 

Oli itsestään selvää, ettei osteta Nellille mitään uurnaa sieltä tuhkaamosta vaan Nelli pääsee herkkupurkkiinsa, toki purkki pestiin välisä.

Ja tuala hyllysä Nelli nyt nököttää, pellipurkinsa suojisa..

 

 

 

 Kysymyksiä saa toki esittää, jos joku mieltä kaihertaa.. :)

Josain vaiheesa sit postauksia kisuleista, yks kerrallaan..

Ny mää lähen nukkumaan..