Nelli

Joku jossain vaiheesa toivoi, että tekisin postaukset meen mussukoista.

Aluillaan näitä on ollu kaikki seittemän jo pidemmän aikaa ja aina sit lissäilen jottain ko tullee mieleen.

No nyt pääsee eka eetteriin..

 

Itseoikeutetusti nää postaukset alottaa tietenki Nelli.

Tän teko ei totta vie oo ollu helppoo! Itkua, kyyneleitä, ikävää, mut myös iloa ja naurua.

Etin valokuva-albumeista Nellin vanhoja kuvia. Täsä postauksesa on ihan ekojen kuukausien kuvia ja sit näitä viimesimpien kuukausien, joista osa on täällä jo ehkä kerenny ollaki.

Toki tosa välisäki on rakasta kuvattu, mut ne kuvat on tua jossain kätköisä levyillä, enkä niitä ny tähän hätään löytäny..

Varotuksen sana, täsä postauksesa on PALJON kuvia! :D

 

 

Nelli löyty meille oikeestaan vähä vahinkosa. Oli ollu puhetta koiran ottamisesta, mutta mitään varsinaista suunnitelmaa ja etsintää ei sen suhteen viä tehty.

Mut sit nähtiin paikallislehdesä ilmotus, että annetaan sekarotusia koiranpentuja.

Soitettiin ja kyseltiin.. ja kävi ilmi et nää pennut oli meen sillosen kotikaupungin naapurikaupunkisa. Mun äite asu (asuu edelleen) siä ja soitin sille, jotta tunteeko näitä ko. ihmisiä joilla pennut on ja tuntihan se, itteasiasa hyvinki.

Lähdettiin ajelee sillä mielellä, et kolmestaan palataan kotio. Matkalla mietittiin mussukalle nimeä. Tiedettiin jo mennesä, et siä ois kuulema meille sopiva tytteli, ko on kuulema tosi kiltti ja rauhallinen. :)

Mää ehdotin nimeks Elliä, mut isäntä torppas sen, ko kaverinsa äiti on Elli. :D Mää sanoin, et no entäs sit Nelli ja se passas isännälleki.

Sit ko mentiin pentuja kattoo ni siä se mussukka piilotteli pöydän alla, katto pää kallellaan, et mitähän porukkaa nua mahtaa olla.

Se oli selvä ensi hetkestä, tua ihanuus lähtis meidän matkaan. Ja nimiki oli valmiina, vaikka siä hakupaikasa käviki ilmi, et ko. perheesä on pikkunen tyttö, joka on myös nimeltään Nelli. :)

Mut me asuttiin naapurikaupunkisa, ja aateltiin, ettei sen oo väliä ja Nellistä tuli Nelli, koska niin oli päätetty ja se nimi mussukalle sopi.

Sillonhan me ei tiedetty, et puolen vuoden päästä muutetaan tän Nellin kotipaikan "naapuriin", ihan mettän taa.. :)

Nellin emohan oli puhdas suomenajokoira ja isä seefferin ja lapukan sekotus :)
Ja Nelli oli kyl niin sulonen, toisaalta niin paljo seefferiä ulkomuodosa mut selkeesti myös ajokoiran piirteitä. <3

 

Täsä on pikkusen Nellin ekat hetket kotona, iskän sylisä <3

 

...ja omasa korisa..

 

 

Hetken hän oli tosiaan rauhallinen.. Mut vauhtiin päästyään sitä riitti sit ihan viimesiin hetkiin saakka. :)

 

Sohva on hyvä paikka pienen nukkua..

 

..vähä täytyy kattellaki välillä..

 

Pieni on saanu ison luun.. noista Nelli tykkäs aina!

 

Nellin tyypillinen nukkuma-asento.. :)

 

 

..ja aina tilaisuuden tullen iskän kyljesä kii.. <3

 

Kylppärin laattellaki oli joskus kiva makoilla..

 

*Alaleuan tungin paperitötterön sisään, muttei siä mittään herkkua ollu..*

 

..ja taas tyypillistä nukkuasentoo..

 

 

Lelu suusa iskää karkuun.. :D

 

*Löysin jonku roskan ja vien sen ny talteen..*

 

*Jaa mustako puhut vai? :)*

 

*Mulla on iso herkkuluu taas..*

 

Nalle viekusa, äiskän ja iskän varapetillä..

 

*Älä yritäkä estää, koitan iskältä ruinata makkaraa..*

 

*...sanon heippa..*

 

*..ja ko sillä on lissää ni tuppaan sylliin..* 

 

*..kyl se antaa ko mää nätisti pyydän..*

 

Taas varapetillä nukkumasa..

 

Iskän viekusa mein hääpäivää edeltävänä ehtoona ennen, ko muru vietiin hääpäivän ajaks hoitoon.. :)

 

*Mää pakkaan sylliin aina ko on tilaisuus*

 

*Millais mää ny tänne jouduin..*

 

Täsä on ekat päivät täsä talosa ja Nelli piti johonki saada kiinni, ni auton vetokoukkuun ja takaluukku auki ni pääsi sinne varjoon.. Neiti päätti sit aikansa kuluks pureskella sunnysta takaturvavyöt melkein poikki.. :D

 

Tyypillistä asentoo täsä uudesa kodisa.. 

 

*Ossaan mää nätistiki maata iskän viekusa* 

 

*..aina tota iskää tarttee vahtia..* 

 

 *...aina...*

 

*Ny mullon jo oikee koppi, ja piiitkä ketju et pääsen juoksentelee..* 

 

 

***tähän loppu skannatut kuvat...***

 

..mut ilmeet on aina vaan yhtä hellyttäviä.. <3

 

..ja tyypillinen nukkuasento edelleen, aikusenaki.. :) 

 

*lumi oli niin kiva temmeltää..* 

 

*Ja mää sain ihan uuden kopin..* 

 

Ja tää viimenen kuva, on yhä edelleen mun puhelimesa taustakuvana.. <3 

 

Kuten tosta alun kirjotuksesta saatoitte päätellä, Nellin hankinta ei maksanut mitään.. pennut annettiin ilmaseks. Mut Nelli ei ois voinu olla rakkaampi, ja tärkeempi, vaikka hän ois maksanu viis tonnia.

Nelli oli mein eka yhteinen lemmikki, mein eka vauva.

Nelli oli oikein sylivauva.. aina tilaisuuden tullen pakkas syliin, vaikkei yli 30kilon painosena nyt varsinaisesti sylikoiran kokonen olluka.. :D

 

Kuten blogiani seuranneet tietää, Nelli jouduttiin päästämään koirien taivaaseen 15.10.2013, 11 vuoden ja 8 kuukauden ikäsenä. Ikävä on edelleen kova, harva se päivä löydän itteni istumasta kyynel silmäkulmasa.

 

Nellin herkkulituskat oli kauniisa vanhasa pellipurkisa, jota en voinu kuvitellaka käyttäväni mihinkään muuhun, esim. kisujen herkkuihin tms.. Purkkiin olin dymolla nakuttanu tekstinki: Nellin lituskat <3

 

Oli itsestään selvää, ettei osteta Nellille mitään uurnaa sieltä tuhkaamosta vaan Nelli pääsee herkkupurkkiinsa, toki purkki pestiin välisä.

Ja tuala hyllysä Nelli nyt nököttää, pellipurkinsa suojisa..

 

 

 

 Kysymyksiä saa toki esittää, jos joku mieltä kaihertaa.. :)

Josain vaiheesa sit postauksia kisuleista, yks kerrallaan..

Ny mää lähen nukkumaan..