Paavo - meen jästipää

2004 syksyllä mein Manta katos ko tuhka tuuleen.

Saimalle haluttiin kaveri ja päätettiin, että katotaan jostain tyttökissa Saiman kaveriks, et jos Manta sit kumminki tulee takasi kotio, ni sit meillä on kolme mussukkaa.

(välihuomautus, Mantaa ei koskaan löytyny)

 

Isännän kotikylän kaupasa ko käytiin ni huomasin ilmotustaululla lapun, et annetaan kissanpentuja. Sinne soitto ja kattomaan..

No, ne pennut ei sykäyttäny ollenkaan, suoraan sanoen ne oli aika rumia, semmosia sisäsiittosen näkösiä ja kettunaamasia.. Mikään niistä pennuista ei herättäny tuntemuksia.

Mut sit ne omistajat sano, et ois tosa tommonenki tytteli, ikää nelisen kuukautta, et sen sais kans. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja lähdettiin kotio.

Kotona sit käänsin kissan seljälleen ja ruvettiin miettii sille nimeä. Muutama sekunti, ja huutelin isännälle et meen huushollisa on yks ylimääränen mies.. et tällä kisulilla on pallit.

Se siittä tyttökissasta!

Mutta, onneks en sitä siä hakupaikasa tarkistanu! Ois meinaan kisuli luultavasti jääny sinne, eikä oltas ikinä saatu tutustua Paavoon.

Herra sai siis nimekseen Paavo.
Tunnetaan myös nimillä Pave ja Paavo Pesusieni :)

 

Tää on Paavon tyypillinen asento tua pihalla.. Ko meet liki, ni se varmana kierähtää selälleen, pyörii siinä hetken.. ja sit ko luulet et pääset silittämään tai ottamaan syliin, ni herra pinkasee karkuun. :D 

 

Täsä herra on viä aika nuori, vanhan kulkukuistin rappusilla. 

 

*oisko sulla jottain herkkua siä?* 

 

Paavo nauttii kesästä! 

 

Lakanan alle piiloon.. :) 

 

Oikein potretti, tää kuva pitäs tulostaa seinälle. :) 

 *Mikä sulla siinä on?*

*Jaa kamera vaan, luulin et jottain hyvvää..*

Petivaatteisa on kiva kieritellä..

Täsä hän on, yhden karkureissun jälkeen just kotiutuneena..

 

Paavohan harrastaa katoamistemppuja.. Onneks harvoin, mut joka kerta oon yhtä kauhuisani. Muutamasta päivästä viikkoon, pari viikkoo tosin oli viimeks reissusa. Ja sit tulee takasin niinko ei ois pois olluka. Paitti et ei kaipaa ulos pariin päivään.. :)

Erikoiset nukkuma-asennot tuntuu olevan meen otusten erikoisalaa.. :)

 

Paavo ei oo mikkään sylikissa. Se pysyy ja viihtyy sylisä vaan yhdesä asennosa: tassut alaspäin, käsi kaulalta peräpäähän, vattan alla. Siinä se voi roikkuu vaik kuin kauan. Mut ans olla jos koitat sitä kääntää siittä ni herra nappaa hampaillaan ja kynsillään kiinni.

Mut sit ko mää tosa istun peitto päälläni ni siihen peiton päälle se tullee syliin, käpertyy siihen rullalle ja pittää ihan jumalattoman kauheeta meteliä. Paavoo ei tartte silutella eikä kattoo aina ees päin, ko se kehrää ko saa olla liki.

Vieraille täytyy aina sannoo, et Paavoo ei kannata koskee, se saattaa napata kii. Päästä, korvain välistä ja kaulalta sitä saa rapsuttaa, muualta joskus ja jouluna jos herra suo.

 

Jos mullon kirja tai lehti tai joku käsityö tms. tekele sylisä tai pöydällä ni Paavo kyl melkein siihe tulee päälle maate..

Vaik mää tykkäänki ko nua viihtyy sylisä, saan silitellä ja rapsuttaa, ni Paavo on rakas just tommosena. Meen oma rakas jästipää. <3